Amelia ja kahdeksan keskosen tarina | PoPoPet


Sijaiskotiin saapui keskiviikkona 11.10. viimeisillään tiineenä oleva Amelia,
joka synnytti lauantaina 14.10 kahdeksan pentua ennenaikaisesti.

Cremen värinen pentue oli sisäsiittoisuuden tulos ja yhdistys pelasti
samalta alueelta Amelian veljen sekä niiden edelliset 4 kuukauden ikäiset pennut.

Painoa pennuilla oli 70 gramman molemmin puolin, vaikka luku
pitäisi olla todellisuudessa lähempänä 100 grammaa.

Kaksi oli menehtynyt jo ennen ulos tuloa ja 6 sinnitteli ensimmäisen
elinviikon, mutta pentuja menehtyi kerta toisensa jälkeen.
15. päivä menehtyi kaksi... 16. päivä yksi ja 18. päivä vielä kaksi.
Jäljellä on enää pentu nimeltä Jörö.

Jos kaikki olisivat selvinneet, niin nimeksi olisi tullut
Jörö, Unelias, Viisas, Nuhanenä, Lystikäs, Ujo, Vilkas ja Lumi.
Jokainen kissa on yksilö, vaikka he viipyisivät luonamme vain vähän aikaa.


Amelia on joutunut tekemään suuren urakan ollessaan vasta noin vuoden ikäinen tyttökissa. Emo kerkesi vierottaa edelliset neljän kuukauden ikäiset pennut kunnes taas oli jo uudet tuloillaan. Onneksi PoPoPetin vapaaehtoiset onnistui loukuttamaan kissaperheen ajoissa turvaan. Meillä oli sijaiskodissa tilaa, niin Amelia pääsi nauttimaan huomiosta, lämmöstä ja säännöllisestä ruuasta.

Aikaisemmat olosuhteet oli kerinnyt kuitenkin tehdä tehtävänsä ja perjantaina myöhään illalla käynnistyi ennenaikainen synnytys. Kutsuin kokeneemman naapurin mukaan kätilöksi ja aamuun mennessä olivat kaikki tulleet maailmaan. Kaksi valmiiksi menehtynyttä pakkasin rasioihin ja pistin pakkaseen odottamaan. Toinen ruumis oli vain osittain kehittynyt kissaksi, joten emo oli kantanut sisällään kuolemaa jo useita viikkoja. Pentuja punnittaessa vaaka kertoi todellisen tilanteen, että selviytymismahdollisuudet keskosilla olisi hyvin alhaiset.

Seuraavat päivät olivat pelkkää saattohoitoa. Ruokintojen välissä saattoi menehtyä pentu ja niistä alkoi nopeasti huomaamaan milloin lähtö on lähellä. Yhdellä epäilin lähdön syynä olleen kitalakihalkio, toisella oli turvonnut sinertävä tassu ja kolmannella kyljessä jonkinlainen kohoama. Tihensin ruokintavälejä tutilla ja ruiskulla, lisäsin lämpöä, siirsin emon nisille, mutta mikään ei näyttänyt auttavan. Emolta ei tuntunut tulevan maitoa ollenkaan. Sisäsiittoisuus ja emon ravinnonpuute tiineyden aikana ovat merkittäviä riskitekijöitä heikoille jälkeläisille. Kaikkeni silti yritin, että ääntä pitävät pennut jäisivät henkiin. Tiedusteltiin myös alalla monia kymmeniä vuosia olevalta osaavalta eläinlääkäriltä opastusta, mutta vastaus oli jo tiedossa. Mitään ei ole oikein tehtävissä.

Tilanne sai minut kuitenkin kyseenalaistamaan kaiken. Miksi nämä pennut ovat syntyneet maailmaan ja sitten niiltä riistetään se mahdollisuus? Pitkitänkö minä pentujen kärsimystä? Miksi näin nuori emo on joutunut kestämään jo kaksi isoa synnytystä peräkkäin? Olisinko voinut tehdä jotain enemmän kissaperheen eteen? Miksi on olemassa itsekkäitä ihmisiä jotka pennuttavat maatiaisia tahallaan ja erittäin vastuuttomasti?



Näiden vuosien aikana en ole kokenut mitään vastaavaa eläinsuojelutyössä ja sijaiskotitoiminnassa. Joka päivä kuulen kaikkea mahdollista, mutta ikinä ei ole omalle kohdalle sattunut vielä tälläistä surua. Miettikää se tunne, kun sulla kuolee pentu toisensa jälkeen melkein syliin henkeä haukkoen eikä elvytyskään auta. Se mikä ei tapa, niin se vahvistaa. Tässä tapauksessa se lähettää pentuja liian aikaisin tuonpuoleiseen, mutta on vain hoidettava homma loppuun. Pidättelin pitkään sitä omaa tunneaaltoa ja niitä ruosteisia nauloja kurkussani, mutta olisin voinut mennä mistä tahansa rikki. Pelotti koko ajan, että joku kysyy minulta miten minä jaksan kaiken tämän keskellä.

Uskalsin avautua tilanteesta kissaryhmässä missä olen myös ylläpitäjänä. Kirjoitin muutamien päivien aikana lähtökohdat, päivityksen jäljellä olevista neljästä pennusta ja lopulta tunteenpurkauksen saattohoidosta kunnes jäljelle jäi vain Jörö. Pieni vaalea pentu joka on jurottanut jo syntyessään. Siitä kuitenkin huomaa, että sillä on tahtoa elää ja se valittaa kovaan ääneen kun tutin laitto on liian hidasta. Ryhmäläiset ovat olleet hengessä mukana ja toivoneet, että Jörö selviäisi ja toivottivat myös tsemppiä Amelian eläinlääkärireissulle. Emolla todettiin liian iso kohtu joka on kokonaan poistettava.

En kadu hetkeäkään sitä, että päätin ottaa Amelian ja pennut suojiini. Tämä oli opettavainen kokemus ja tarinan jakaminen on toivottavasti avannut myös muidenkin silmiä. En halua, että kukaan joutuisi kokemaan tälläistä kuin itse on kokenut. En ole nukkunut perjantain jälkeen yhtäkään kokonaista yötä. Heräilen aina muutaman tunnin välein ja toistaiseksi Jörö on vielä elossa tätä kirjoittaessani. Viikonloppuna yhdistyksen väki kävi tuomassa tarvikkeita pennuille ja ystävät ovat käyneet tarkistamassa minun vointini. Olen ihan sanaton siitä rakkauden ja tuen määrästä mitä olen saanut viimeisen viikon aikana! Tuntemattomista eläinsuojeluihmisistä isovanhempia myöten on tullut voimaa antavia viestejä, että kaikesta tästä selvitään.Tuleva aviomies on muistuttanut ja lähes pakottanut syömään, koska en ole joka päivä muistanut edes niin ilmiselvää asiaa.

Rakkaus näitä pieniä avuttomia eläimiä kohtaan on niin suuri, että se merkitsee kaikista eniten maailmassa. Onneksi minulla on takana maailman ihanin vapaaehtoisvoimin toimiva yhdistys joka ottaa jokaisen sijaiskotikissoja koskevan kommentin tosissaan ja auttaa parhaaksi näkemällään tavalla. Me sijaiskodit ja muilla tavoin auttavat ihmiset tehdään todella tiivistä yhteistyötä ja voin sanoa, että tässä on solmittu hienoja ystävyyssuhteita, koska kaikilla on yhteinen tavoite. Olemme kodittomien eläinten asialla oli ne sitten pieniä tai suuria! Ilman yhdistyksen apua Amelia olisi synnyttänyt pennut luontoon ja olisi todennäköisesti ollut taas pian tiineenä sukulaiskissalleen. Valitettavan yleinen tarina eläinsuojelupiireissä.

8 kommenttia :

  1. Voi ei millaisia haasteita sinä ja kissaperhe olette saaneet kokea! Tsemppiä jatkoon ja toivottavasti viimeinen pentu selviää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso koettelemus on ollut tämä viimeisin kissaperhe, mutta pentu edelleen porskuttaa menemään ja yritän kaikkeni, että siitä kasvaisi normaali kissa. Aika tietenkin näyttää, että paino nousisi säännöllisesti kuten tähän asti. Kiitoksia tsempeistä Nella! <3

      Poista
  2. Voi mielettömän surullinen juttu :( Kunpa ihmiset kuulis näistä seurauksista ja miettivät asioita sen verran, että toimisivat toisin mitä tulee kissoista huolehtimiseen ja sterilointiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Valitettavasti näkyy sitä vastuuttomuutta paljon, että kissa päästetään leikkaamattomana pihalle ja sitten ei ajatella sen enempää, että ketkä siellä lisääntyy keskenään. Minulla on täällä vanhempikin kissa josta oli kuulemma jo leikkuussa huomannut, että on paljon pentuja tehnyt luontoon.

      Poista