21.9.2016

Sijaiskotipennut Hedwig ja Sirius | Vierashuoneen löytöeläimet


Saapuivat sijaiskotiin 20.9.2016.

Moikka! Iloni on taas ilmoittaa, että meillä asustelee tällä hetkellä kaksi pöllön... eiku kissanpentua. Tällä kertaa puolipitkä- tai pitkäkarvaisia uroksia. Sukupuolen tarkistaminen ei ollut mitenkään helppoa tuollaisen karvan alta ja kummatkaan ei tykkää vielä käsittelystä. Hedwig ja Sirius antaa kuitenkin silittää, koska ne on välillä niin kauhusta kankeita. Nimesin ne yhdessä Vierashuoneen harjoittelijan kanssa, joten tällä kertaa ei pysytty Disney -teemassa kuten aina. :)

Hedwig on heti alusta asti osoittanut jo kesyyntymisen merkkejä Vierashuoneelle tullessaan. Se mielellään ihmetteli häkistään muiden kissanpentujen touhua yleisissä tiloissa. Pentu uskaltaa myös syödä heti kun sille tarjoaa ruokaa ja sain sen houkuteltua jo lähemmäs heittelemällä herkkuja. Hedwig leikki myös kuvien oton jälkeen kiipeilypuussa yksin ja välillä varmisteli etten huomaisi sillä olevan kivaa. 


Sirius on selvästi kaksikosta pelokkaampi tapaus. Yöllä se oli piiloutunut kaapin päälle, mutta meidän oli pakko työntää se sieltä pois. Pentu piiloutui nyt tv-tason alle ja siellä se saa tutustella ihmisten läsnäoloon. Toivon, että Siriukselle alkaa pian myös ruoka maistumaan tai lelut kiinnostamaan. Muiden kissojen läsnäolo ja karvaisen kaverin rohkeus auttaa varmasti muutoksessa.

Katsotteko Harry Potteria?

19.9.2016

Blogisynttärit | 4 v.


Moi! Muutamia kuukausia sitten juhlin vuosia omassa synttärikakussani ja talvea myöten lähestyy myös minun ja miehen merkkipäivä. Etten missään hiljaisuudessa unohtaisi 4 vuotta sitten perustamaani blogia, niin tässä on siitä virallinen julkaisu. :) 18.9.2016 entinen Like it. Love it! ja nykyinen Mellakka on ollut pystyssä melkein yhden käden sormilla laskettavan ajan. Historiani bloggailun ääressä jatkuu kuitenkin vähän pidemmälle, mutta ne ajat olivat lähinnä tarkoituksen ja päämäärän etsintää. Tavallaan ajattelee sen olevan pitkä aika, mutta toisaalta on vielä niin alkutekijöissään. Blogista puhutaan vähän kuin omasta vauvasta, koska siitä ajan myötä kehittyy niin tärkeä. Sitä yrittää kasvattaa ja rakentaa itsensä näköiseksi, mutta myös suojella maailman kolhuilta.

Minkä ikäinen on sinun blogisi?

16.9.2016

Lyhyt tukka | Parturi-Kampaamo Satu Mähönen


Moikka! Tässä on suorastaan herännyt eloon muutaman päivän sisällä mitä tulee ulkoisiin muutoksiin. Sisäisesti ei tunnu niin hyvältä, koska poden tällä hetkellä pienimuotoista flunssaa. Niiskutusta, köhää ja äänen painetta. Ei anneta sen kuitenkaan hidastaa viikonloppuisia suunnitelmia, koska olen odottanut kaikkea kuin kuuta nousevaa.

Toissa päivänä kävin vakiopaikassa laitatuttamassa ripsienpidennykset. Kelpaa vielä jonkun aikaa meikata keveästi tai ei ollenkaan. Tänään oli aika aamupäivästä parturiin ja päätin repäistä ihan kunnolla... kirjaimellisesti. Pastellisen pitkästä tukasta tällaiseen lyhyeen kuosiin. Latvoihin ajattelin jossain vaiheessa lisätä pinkkiä, sinistä tai violettia. Ei ole ihan varmaa suunnitelmaa. Olo on ainakin tosi keveä ja tuloksesta tuli tosi freesi, koska sai samalla tyvikasvun piiloon.


Satu on penskasta asti leikannut mulle vaikka minkälaista mallia. Aikaisemmin hän työskenteli eri kampaamon työntekijänä, mutta on nyt perustanut oman yrityksen Sotkamon kylälle. Senkin takia kelpaa edelleen matkustaa Oulun keskustasta takaisin tutuille kulmille. (Varaisin Satulta ajan jo pelkästään hänen persoonallisen naurunsa takia). Sanotaanko, että tyyli ja toteutus oli enemmän kuin nappiin!


Ollaanko siellä ruudun puolella
uudistauduttu?

10.9.2016

Sijaiskotikissa Mindy | Vierashuoneen löytöeläimet


Saapunut sijaiskotiin 10.8.2016.

Moi! Mindy joutui jokin aika sitten sanomaan heipat kahdelle pennulleen, jotka muuttivat uuteen yhteiseen kotiin. Muutaman illan emo maukui lastensa perään, mutta onneksi se loppui aika nopeasti. Sen jälkeen Mindy alkoi enemmän rentoutumaan ja esitteli meille halunsa leikkiä leluilla. Sulkakeppi sekä erilaiset pallot olivat mieluisia aktiviteetteja. Silittäminenkin alkoi luonnistua ja enemmän esillä olo. :)

Muutama päivä sitten Mindy joutui käymään sterilisaatiossa ja on parannellut itseään. Naaraille tämä toimenpide on aina huomattavasti hankalampi kuin uroksille. Väsymystä ja sulkeutumista on ehkä enemmän havaittavissa. En ole ehkä tällä hetkellä potilaan paras kaveri, koska se yhdistää minut kiinniottamiseen. :D Aika ajoin olen kuitenkin käynyt silittelemässä ja tarjoamassa ruokaa.

Mindya kävi aamulla katsomassa muutama potentiaalinen kotiehdokas. Tilanteen huomioonottaen se halusi nukkumisen ohessa myös leikkiä ja nuuskutella uusia tuttavuuksia. Odottelen yhteydenottoa kiinnostuneilta ja katsotaan milloin pääsen kuuluttamaan hyviä uutisia!

Parantumisia?

9.9.2016

Mitä minulle kuuluu? | Top 5


Moi! Harvemmin tulee päiviteltyä ihan tavalliseen arkeen liittyviä asioita. Olen jotenkin äärimmäisen innoissani ensi viikosta. Lasken suunnilleen päiviä lähimpään tapahtuvaan juttuun ja hymyilen yksikseni. Eniten minua pelottaa, että kuitenkin ennen matkaa iskee joku hirveä flunssa, koska sitä on nyt liikkeellä. *Koputtaa puuta*.

En ole nyt aikoihin käynyt porukoiden luona entisellä kotipaikkakunnalla ja aika ajoin iskee tietenkin ikävä. Varasin useamman päivän lomailuun, että pääsen varmasti näkemään ja kokemaan kaiken. Ystävät on sille ajankohdalle vuokranneet mökin Kainuussa koko viikonlopuksi ja siellä on upean mökkimaiseman lisäksi palju! Kerran elämässäni olen paljussa käynyt ja se oli ikimuistoinen hetki. Ilahduttaa myös pitkästä aikaa nähdä tutut tyypit joiden kanssa voi olla täysin rentona.

Näin syksyn aikaan kerkiää nauttia vielä lämpimistä auringonsäteistä ja valoisista päivistä ennen pimeää vuodenaikaa. Ajattelin pitää mielen virkeänä ja varasin itsellesi aikoja erilaisiin muodonmuutoksiin. Ripsienpidennykset on uusittava, sillä löysin taitavan tekijän 3D -tekniikalla. Ajattelin etten ottaisi ennen ensi kesää, mutta ne vaan kohottavat niin paljon itsetuntoa ja näyttävät upeilta melkein joka aamu. :D

Pitkään ja harkitusti päätän taas lyhentää hiuksia urakalla. Viime kesänä minua jo kyllästytti, kun ne pitkät hiukset vaan hengailee siinä olkapäillä hoitamattomina ja joskus takkuisina. Lyhytkin tukka kasvaa nopeasti pitkäksi vuodessa. Hetken niitä kihartelee ja ihastelee, mutta lopulta kyllästyy. Shokkivärien ylläpitokin on uuvuttavaa tietyn ajan jälkeen. Vierailen yhdellä luottokampaajallani joka on lapsesta asti saksinut minulta kasvavaa luonnonvaraa pois. Katselen sitä ennen netistä jotain esimerkkiä antavaa, vaikka en itsekään vielä tiedä.

Ensi kuussa on sitten kaksi merkittävää päivää! Otan kolmannen tatuoinnin ja tietenkin kissa-aiheisena. Ehkä en kerro siitä vielä enempää. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikään iso juttu, vaan jotain pientä ja jännittävää.

Vuosipäivä on lokakuun 23. jolloin meille tulee Tuomon kanssa 8 vuotta täyteen. Oulussa ollaan asuttu näistä yhteisistä vuosista kolme. Laitettiin jokunen aika sitten asuntohakemusta menemään isompaan kämppään. Kuitenkin samalta alueelta missä tällä hetkellä olemme, koska täällä on niin rauhallista ja mukavia naapureita. :) Toivon, että saisimme pian tarjouksia!

Mitä sinulle kuuluu?

7.9.2016

Sijaiskotipennut Dori ja Dumbo asuu lapsiperheessä | Vierashuoneen löytöeläimet


Heissan! Dumbo ja Dori on asustellut nyt jo viikon uudessa kodissaan. Hakupäivänä minulle tuotiin ihana kukkakimppu kiitoksena pentujen hyvästä hoidosta. Olin tosi otettu ajatuksesta! Vierailun aikana Dori oli emon vieressä nukkumassa ja Dumbo touhusi lattialla. Tyttö oli helppo nostaa hieman unisena kuljetuskoppaan ja poika houkuteltiin lelun avulla. Laitoin mukaan pennuille tuttua ruokaa ja esitteen kissojen hoidosta.

Viikon sisällä olen saanut myös kuulumisia ja videota kun perheen lapsi leikitti sisaruksia innoissaan ja hyvin on mennyt! Dori ja Dumbo pääsi varmasti hyvään kotiin ja minulle jäi heistä hyviä muistoja. Pistin talteen myös palasen kuvassa näkyvästä peitosta. Kunnioitan ihmisiä jotka päättävät ottaa löytöeläintaloista kotia tarvitsevia kissoja. Oli se sitten pieni kissanalku tai aikuinen. Emosta kirjoittelen jatkossa ja aloitetaan jossain vaiheessa etsimään myös sille loppuelämän perhettä. :)

Herättikö kuva sinussa onnen tunnetta?

6.9.2016

Tiedosta heikkoudet | Mellan mielipide


Hei! Tiedätkö kun ajatuksissa on sellainen sekamelska, että yrität saada kirjoitettua kaiken ylös sekunnissa? Silloin kun kyseessä on julkinen päiväkirja, niin pitää ottaa huomioon myös se, että muut ymmärtäisivät. Salaisessa päiväkirjassa saattoi olla koodeja ja salanimiä - mitä vain itse pystyi lukemaan ihan siltä varalta ettei se päätyisi vääriin käsiin. Blogissa tyydyn puhumaan aika ympäripyöreästi ja mainitsematta nimiä sen kummemmin, koska se ei ole tarpeellista saatikka oleellista tässä tekstissä. Tärkeää ainoastaan on se tunne mikä tulee, jos joskus on tarve tulla lukemaan tätä uudelleen ja muistuttamaan itseään.

Täytyy sanoa, että minulla on tällä hetkellä ihan älyttömän hyvä itsetunto. Elämä on oikeilla raiteilla ja mitään dramaattista ei ole sattunut. Silti aika ajoin hiipii se mörkö, joka varoittaa omista heikkouksista. 

Se mörkö voi olla menneisyydestä tai joku jonka kanssa joutuu olemaan tekemisissä nykyisen elämäntilanteen varjolla silloin tällöin. Arvailujen perusteella joku voisi haluta varmistusta edellisestä virkkeestä, mutta en kommentoisi sen enempää asiaa. 

Heikkoudet on kuitenkin se päivän sana ja tiedostan liiankin hyvin omani. Sinisilmäisyys on kirjaimellisesti yksi niistä. Minun on vaikea erottaa totuutta valheesta, koska luotan liikaa ihmisiin ja haluan olettaa heistä aina ensin hyvää. Alkureaktio voi kuitenkin pettää. Ajaudun usein siihen pisteeseen, että minua on helppo manipuloida, kun asian tai pyynnön muotoilee tietyllä tavalla. Järki sanoo ei ja sydän sanoo joo. Siitä kierteestä on mahdotonta päästä pois. Onneksi olen kuitenkin onnistunut katkaisemaan välejä vertakin sakeampiin ihmisiin.

Ajaudun liian syvälle muiden ihmisten ongelmiin. Minulle on helppo avautua ja kuuntelen mielelläni muiden huolia, mutta ne jäävät painamaan. Turhaudun, jos henkilö tekee typeriä valintoja mitkä ei edes auta ratkaisua ainakaan oman ajatusmallini mukaan. Asioista selviää kuitenkin usein keskustelemalla ja meillä kaikilla on se polku kuljettavana.

Unohtamatta kuitenkaan sitä tempperamenttisuutta mitä ei näe kuin harva ihminen. Joku joka on erittäin läheinen minulle ja tunnen oloni rennoksi henkilön läsnäollessa tai tilanne missä olen hyvin vihainen sekä väärinymmärretty.

Hyvä on pysähtyä välillä tutkiskelemaan itseään ja valintojaan. Mitä voisi tehdä toisin ettei toistaisi samoja virheitä yhä uudestaan ja uudestaan? Joka kerta oppii jotain kokemuksesta, vaikka se kaava ei välttämättä ikinä lähde pois. Aina tulee olemaan heikkoja ja vahvoja ihmisiä, mutta me kaikki ollaan omalla tavalla yhtä lailla kumpaakin.

Uskallatko jakaa ajatuksesi?