Porkkalaa ruisnapilla | Vegaaninen ruokaohje


Porkkala eli vegaaninen lohta muistuttava porkkanasuikale oli viime joulun ihme. Tarjoiltiin tätä joulupöydässä ja isovanhemmatkin olivat yllättyneitä, että oli hyvää. :) Tämän buumin takia vegaanit metsästivät kissojen ja koirien kanssa Poppamiehen nestemäistä savuaromia. Ohje on hyvin yksinkertainen, mutta porkkanat joutuu olemaan uunissa pitkään. Sen jälkeen ne silputaan, marinoidaan ja annetaan olla jääkaapissa. Tarjoilen näitä mielellään ystäville ruisnappien kanssa. Porkkalan höysteeksi tulee myös vegaanista tuorejuustoa, punasipulia, tilliä ja tarvittaessa ripaus sitruunaa. Viimeksi tarjosin alkupaloja syntymäpäivilläni ja piti käyttää tahdonvoimaa, että maltoin säästää niitä vieraiden tuloon asti. :D Porkkalaa voisi hyödyntää myös pilkkomalla sitä perunasalaatin sekaan, että saisi lohimaisen täytteen. Variaatioita on loputtomasti!

Porkkala (porkkanalohi)

paksuja porkkanoita
merisuolaa
1 rkl rypsiöljyä
2 tl nestesavua (itse laita 1 tl)
1 tl valkoviinietikkaa

+ lisäksi tekstissä mainitut höysteet

1. Pese porkkanat, mutta älä kuori.
2. Laita uuni 175 astetta ja ota uunivuoka esiin.
Levitä pohjalle merisuolaa, lisää porkkanat ja päälle
lisää merisuolaa kunnes peittyvät. Paista 1,5 h.
3. Irrota porkkanat suolakuoresta ja anna hieman levähtää.
4. Kuori porkkanat parhaasi mukaan ja leikkaa
suikaleita esimerkiksi juustohöylän avulla.
5. Sekoita rasiaan / lasipurkkiin rypsiöljy, nestesavu ja valkoviinietikka.
Lisää porkkanasuikaleet ja anna marinoitua jääkaapissa muutama päivä.
6. Tarjoile haluamallasi tavalla!

Oletko aiemmin törmännyt porkkalaan?

Mitä tein heinäkuussa? | 4/4

24.7.


PokemonGo pelin lisäedut oli sanottu jatkuvan vähän aikaa, joten käytin alkuviikon vielä monella tavalla hyödyksi. Otin bussin keskustaan ja lähdin kävelemään ympäri Oulun kaupunkia. Älypuhelinta näppäillessä piti visusti myös katsoa, että en törmää kehenkään tai kävele päin punaisia. Suurimman osan ajasta hengailin torinrannalla ja katselin samalla kojuja, jossa myytiin kaikenlaista kesävaatteista tuoreisiin marjoihin. Ystävä soitti joskus päivällä, että on tulossa seuraksi poksujahtiin! Käytiin samalla siinä tankkaamassa lautanen mikä sisälsi muikkuja, lohta, paistinperunoita ja erilaisia kasviksia. 11 euron annoksen avulla jaksettiin porhaltaa pitkälle iltaan asti kunnes vara-akutkin alkoivat loppumaan. Siihen oli hyvä päättää varsin mukava päivä, jonka vietin ihan vapaaehtoisesti ulkona liikkuen. :D

25.7.

Aamulla mies linkkasi uutisen, että aktiivista pelaamista kannattaa jatkaa vielä torstaihin asti. Olivat ilmeisesti suuren suosion (ja rahallisen hyödyn) myötä päättäneet pidentää Pokemonissa saatavia etuja. Täytyi huokaista syvään, koska olin viimeiset pari päivää kävellyt jalat aivan hapoille keskustassa. Sängystä nouseminenkin tuotti vähän tuskaa, joten päätin pitää taukoa. Olin sopinut kaverin kanssa jo aikaisemmin, että käyn siellä ensimmäistä kertaa kylässä. Matkustin bussilla Iihin ja kaverin kotitalolla oli vastassa neljä erittäin innokasta koiraa sekä kaksi sosiaalista kissaa! :) Tontti oli suorastaan valtava ja ihan eläimien ehdoilla tehty. Koirille löytyi oma aitaus ja kissoilla oli myös tarha vähän kauempana. Juteltiin päivä siinä kauniissa auringonpaisteessa kunnes olikin jo aika lähteä kotiin päin. Sitä ennen haettiin postista järjettömän painava paketti kissanruokaa minkä tilasin Zooplussalta. :D


26.7.


Tuomon isä tuli käymään Oulussa muissa asioissa ja pyörähti samalla kylässä. Nyt on ollut hyvät helteet, joten lähdettiin kummatkin keskustaan. Sitä ennen tankattiin rasiallinen mansikoita autossa. :D Appiukko suuntasi ihan kaupungin ytimeen ja minä pyörin torinrannalla sekä Ainolan puistossa. Täytyy sanoa, että farkut oli väärä valinta. Sattui niin lämmin päivä, että oli tukala olla niissä vaatteissa. Sovittiin tapaaminen joskus kolmen pintaan ja käytiin torilta hakemassa kala-annokset. Mikään ei voita tälläisiä herkkuja! Illalla käytiin vielä miehen kanssa ajelemassa ja samalla haettiin reissussa ollut naapuri juna-asemalta kotiin. 

27.7.

Ostin kesän ensimmäisen jäätelön kioskilta läheltä torinrantaa. Pikisaaren kupeessa on hyvä paikka istua lepäämään nurmikolle. Sokeri-Jussin Kievari olisi kyllä kokeilemisen arvoinen ravintola, joten ajattelin viedä miehen sinne syömään ensi kuun alussa. Huomasin, että lähistöllä valmistelivat myös viikonlopun Qstockin rakenteita. Itse en osallistu niihin festareihin ollenkaan, vaan päätin viettää viikonlopun viimein ihan kotioloissa.

28.7.


Heti herättyäni laitoin pesukoneen ja pyykkikoneen huutamaan sekä imuroin asunnon vähän perusteellisemmin. Kissataloudessa tuppaa hiekka leviämään joka nurkkaan. Sijaiskotikissojen huoneessa yritän hoitaa siivouksen aina mahdollisimman nopeasti, vaikka niidenkin on aikanaan totuttava arkielämän ääniin. Ainakin ovat tottuneet jo kameran räpsintään ja pysyvät välillä sievästi paikallaan. :D Siivouksen päätteeksi levähdin sohvalle ja otin kunnon päiväunet. Tuomo oli käynyt sillä aikaa kaupassa hakemassa tarvikkeet pizzaan. Vanhemmat ilmoitti, että tulevat seuraavana aamuna Ouluun veljen muuttoavuksi. Tein heille vähän evästä siihen urakkaan. Laiteltiin kaverin kanssa illalla viestiä, että voisi pitää herkuttelu / peli-illan. Konsolipelien hakkaaminen venähti pitkälle yöhön, mutta hauskaa oli senkin edestä!

29.7.

Äiti soitteli aamulla, että ovat pihassa tuomassa minulle kissalinnaa. Se oli iskän tekemä projekti muistaakseni jo alkukesästä ja sovittiin, että kuljetetaan rakennelma jossain vaiheessa Ouluun. Saatiin kasattua uusi kiipeilyteline meidän parvekkeelle. Kissat ovat mielissään, sillä kissalinnassa on paljon koloja missä nukkua ja tasoja jossa kiipeillä.


Päiväseltään katsottiin Tuomon kanssa tv-sarjoja mistä ollaan jääty jälkeen. Eilisen yön konsolipelailut vaikutti vähän kummankin virkeystasoon, että ei jaksanut tehdä oikein muuta. Oikeastaan koko viikko on sisältänyt paljon hikiliikuntaa, joten välillä pitää muistaa levätä. Selailin samalla Snapchatista kavereiden Qstock festarifiiliksiä. Osa taisi viettää aikaansa vain alueen ulkopuolella juhlien.

30.7.

Sunnuntai meni pitkälle päivää löhöillessä. Ehkä minulla oli jotkut myötätuntoiset olotilat kaikkia festarijuhlijoita kohtaan, koska podin väsymystä sekä päänsärkyä. :D Kissat tuli aikaisin aamulla herättelemään, joten nousin tietty sen verran ruokkimaan. Simballa on tapana alkaa puremaan sormia, jos sillä on nälkä eikä palvelu pelaa nopeasti. Sulatin pakastimesta broilerin sydämiä valmiiksi kissoille seuraavaan kertaan. Sijaiskotikissat sai myös erityisherkkua lautaselleen ja tyhjästä lautasesta päätellen myös pennuille maistui. :)


Naapuri oli hankkinut kirpparilta Beyond Two Souls pleikkari neloselle ja kysyi alkuviikosta, että voisiko tulla meille pelailemaan. Minulla itsellä on tämä kyseinen peli kesken kaverin luona, joten aika hauska sattuma. Käyn siis kaverin luona pelaamassa ja naapuri minun luona. :D Loppuilta meneekin telkkarin ruutua seuraillen ja on mielenkiintoista nähdä minkälaisiin valintoihin pelaaja päätyy, sillä tarinassa on monia eri vaihtoehtoja.

31.7.

Sovittiin parhaan ystävän kanssa, että pidetään peli-ilta. Halusin päästä Beyond Two Soulsissa loppuun asti, koska se oli enää paria vaihetta vaille valmis. Olen joskus katsonut jonkun pelaavan sitä Youtubessa, mutta ne viimeiset juonenkäänteet oli onneksi unohtunut mielestäni. Kaikki tuli ihan yllätyksenä meille kummallekkin. Täytyy sanoa, että siinä on pelaajalle annettu laajasti erilaisia ympäristöjä. Hahmolla pääsi seikkailemaan kaupungissa, aavikolla, tundralla, kopterissa, sukellusveneessä ja vaikka missä. 


Sain myöhäisen syntymäpäivälahjan joka sisälsi Jeffree Starin meikkejä ja tummaa suklaata. :) Ihana yllätys oli, kun sain kokoelmaan uuden sävyn Androgyny. Testatessani sitä sävy muistuttaa sellaista kylmän rusehtavaa jopa vähän luumuun taittuvaa huulilakkaa. Paketissa oli myös Jeffree Starin uusin huulikuorintapurkki joka maistuu vesimelonin ja purkan sekoitukselle! Ainakin huulilakasta on tulossa myöhemmin meikkikuvia saatuani inspiraation. :)

Huokailtiin, kun heinäkuu vetelee viimeisiään. Parhaan ystävän laskettu aika on parin kuukauden päästä ja mietittiin, että mihin tämä vuosi on oikein mennyt. Toivottavasti kesä lupaa vielä hyviä kelejä, että pääsee täysillä nauttimaan parhaasta vuodenajasta.

Oliko sinun heinäkuu
täynnä toimintaa?

Sijaiskotipennut Hermione, Harry ja Ron (+video) | PoPoPet

Hermione
Moro! Sain vihdoin otettua yksityiskuvat uusista pennuista. :) Lelukeppi on hyvä apuväline huomion kiinnittämiseen. Ikäarvio on siinä yli 8 viikon paikkeilla tällä hetkellä. Pennut ei lähde vielä uusin koteihin 12 viikon kohdalla, koska ne tarvitsevat aikaa sopeutua. Näillä näkymin kerkeämme siis hoitaa leikkuunkin pois alta ennen kissojen luovutusta. Villikoiden kanssa touhuaminen on ollut haastavaa, mutta myös palkitsevaa. Hermione, Harry, Ron ja Minerva-emo asustaa vielä tällä hetkellä eri huoneessa. Ovesta astuessa kissojen ensimmäinen reaktio oli alussa piiloutua. Nyt olen useaan kertaan huomannut, että pennut saattavat jäädä näkyville. Olen luonut kontaktia niihin käsittelemällä jokaista päivittäin (samalla punnitsen) leikittämällä ja syöttämällä kädestä pitäen. Täytyy sanoa, että olen hurjan onnellinen ettei näiden tarvinnut selviytyä ulkona kauemmin.

Harry
Hermionella on kyllä niin valloittavat silmät, että pentu hurmaa minut jo pelkällä ilmeellään. Porukan ainut tyttö ja ihana halittava. Harry on musta-valkoinen pentu joka on näistä selvästi vikkelin liikkeissään. Sillä riittää myös eniten virtaa lelukepeille leikkimiseen ja paikkojen tutkimiseen. Ron on ollut kolmikosta ujoin tapaus. Se ei välttämättä lähde huiskaleikkeihin mukaan vaan tyytyy seuraamaan vähän sivusta. Minerva-emo pysyttelee edelleen tiukasti piilossa hyllyn nurkassa. Huoneessa soi päivittäin radio, että kissat tottuisi ihmisten ääniin. Astioista lentää usein hiekkaa pitkin lattioita, joten myös imurin ääni tulee ennen pitkää tutuksi. Sijaiskotipennut muuten katsovat minua usein hölmistyneenä, kun yritän lässyttää niille. :D Tottuvat varmasti aikanaan siihen ja moneen muuhun, vaikka kissanpentujen sosiaalistaminen on jäänyt puolitiehen aikaisemmin.

Ron


Leikintäyteistä lauantaita!

Vanhoja kansansatuja | Mellan mielipide

Suurin osa tänäkin päivänä kerrotuista saduista perustuu ikivanhoihin kansanperinteisiin. Ne on edelleen olemassa olevia kertomuksia, jotka ovat aikoinaan siirtyneet suullisesti henkilöltä toiselle ajasta ikuisuuteen. Tyypillisesti sadut kertovat päähenkilön vaikeuksista, jotka aiheuttaa joku toinen henkilö tai muu tuntematon vastoinkäyminen. Mielikuvituksellisilla tarinoilla on aina olemassa lopussa joku opetus.

Tunnetuin opus minulle itselleni taitaa olla Grimmin satukirja. Lapsena mielenkiintoisia tarinoita oli Hannu ja Kerttu, Punahilkka, Susi ja seitsemän pientä kiliä sekä Tittelintuure. Paljon myöhemmin selvisi, että Grimmin veljesten keräämät alkuperäiset sadut oli tarkoitettu aikuisille niiden raakuuden vuoksi. Yleisön antaman palautteen vuoksi lopulta seitsemäs painos kirjasta oli jäädäkseen.

Grimmin veljeksien keräämillä saduilla tulee aina olemaan iso merkitys myös nykyajan yhteiskunnassa. Satuja ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä ollut tarkoitus uskoa, mutta ne ovat silti opettavaisia ja niillä on merkitys lapsen kasvamisen kannalta. Lapselle satujen kertominen on ikään kuin valmentamista tulevaan. Aikuinen henkilö voi selventää, että miksi tarinassa kävi kuten kävi ja siitä voi ottaa oppia. Kasvun ja kehityksen aikana ihminen tapaa niin erilaisia ihmisiä, että ne on melkein suoraan verrattavissa satuihin mitä on joskus kuullut.

Aisopoksen satu Poika ja susi on opettavainen tarina miten jatkuva
valehtelu vie uskottavuuden ja koituu lopulta valehtelijan kohtaloksi.
Tarinassa paimenpoika on kyllästynyt toimenkuvaansa ja huutaa toistuvasti
kyläläisille, että susi uhkaa lampaita. 
Kyläläiset huomaa pian, että mitään
uhkaa ei oikeasti ole ja poika vaan valehtelee. 
Eräänä päivänä susi sitten ilmestyy ja eri versioissa susi syö joko pojan tai lampaat.
Opetuksena on se, että jatkuva valehtelu kääntyy lopulta itseään vastaan
ja poikaa ei uskota enää silloinkaan, kun puhuisi totta.

Muistan nähneeni kasetilta tarinan Pienestä tulitikkutytöstä
joka on itseasiassa aika ahdistava kertomus nyt kun sen ymmärtää.
Tyttö myi tulitikkuja kadulla uudenvuoden aattona ja hän ei saanut mennä kotiin
ennen kuin kaikki oli myyty. Kylmissään hän raapaisi yhä uudelleen yhden tulitikun
ja kuvitteli itsensä kamiinan tai herkkupöydän ääreen. Lopulta tyttö näki
isoäitinsä kuvitelmissaan ja menehtyi yön aikana kylmyyteen.
Tarinan opetuksena itselleni on se, että ikinä ei ole niin kiire minnekkään
ettei voisi pysähtyä auttamaan apua tarvitsevaa. Oli se sitten ihminen tai
eläin joka ei voi puhua puolestaan.

Peppi Pitkätossu on myös se mitä äiti luki iltasaduksi ollessani lapsi. Tarina
siitä hauskasta ja hullunkurisesta tytöstä joka asui paikassa nimeltä Huvikumpu.
Kaikki päivät oli jokseenkin erilaisia ja arkeen mahtui myös muutama erikoisempi
lemmikki. Ehkä Pepin seikkailut ei niinkään jääneet mieleeni, mutta ajatuksena
Peppi oli voimakastahtoinen tytöntyllerö joka eli elämäänsä parhaaksi näkemällään tavalla.
Muistan nimen
Peppilotta Sikuriina Rullakartiina Kissanminttu Efraimintytär Pitkätossu.

Tittelintuure (tai Hopskukkeli / Rompanruoja) on ikivanha saksalainen satu.
Kuningas oli saanut tiedon tytöstä jonka pitäisi osata kehrätä oljista kultaa.
Hän sulki tytön torniin rukin kanssa ja uhkasi teloittaa hänet, jos ei tehtävässään onnistu.
Yöllä tytön luokse saapui kääpiö joka lupasi kehrätä oljet kullaksi 

vastineeksi kaulakorusta ja seuraavana yönä kääpiö halusi palkkioksi sormuksen.
Kolmantena yönä tytöllä ei ollut enää mitään annettavaa, mutta kääpiö
määräsi ehdoksi sen, että saa tytön esikoisen sen synnyttyä.
Tytölle ja prinssille syntyi lapsi, joten kääpiö palasi vaatimuksineen perheen eteen.
Tyttö tarjosi koko omaisuutensa vastineeksi siitä, että saisi pitää lapsensa.

Kääpiö oli raivoissaan, mutta suostui perumaan vaatimuksensa, jos tyttö arvaa
tämän nimen kolmen päivän aikana. Palvelija kuuli toisena yönä kääpiön laulelleen 
nimeänsä Tittelintuure nuotion äärellä. Kääpiön saapuessa tyttö osasi vastata oikein
kysymykseen, jolloin kääpiö repi itsensä halki.
Ei tätä voi muuten sanoa kuin, että ahneella on paskainen loppu.

Ruma ankanpoikanen on myös kauneimpia ja surullisimpia satuja mitä olen

kuullut tai nähnyt kasetilta. Tarina menee jotakuinkin niin, että poikanen syntyy
ankkaperheeseen. Hän on erilainen kuin muut ankkaemon poikaset ja joutuu sen
takia hyljeksityksi. Poikanen säikähtää tai karkaa paikasta missä häntä "sorsitaan"
ja kokee matkoillaan muitakin pettymisiä. Lopulta aikaa on kulunut ja päädyttyään
veden äärelle hän itkee surullista kohtaloaan, muista poikkeavaa ulkoista muotoaan ja
yleistä halveksintaa. Pensaikosta ilmestyy kolme joutsenta ja poikanen on varma, että
joutuu nokittavaksi, mutta hyväksyy kohtalonsa. Nähtyään veden heijastumisesta
oman kuvajaisensa poikanen huomaa, että on itsekin joutsen. Muut vedessä olleet
ottavat joutsenenpoikasen avosylin vastaan ja ihmiset ihastelevat tapahtumaa rannalla.
Tarina ei ole minun mielestä opetus siitä, että rumasta voi kasvaa kaunista.

Enemmän se kertoo siitä, että ei tarvitse muuttua tullakseen hyväksytyksi
vaan etsii sellaista seuraa mikä hyväksyy sellaisenaan kuin on.

Mikä satu on sinulle tärkeä?